Sisällysluettelo
- Kuinka luoda terveellisiä tapoja vaatimatta itseltäsi täydellistä rutiinia
- Miksi jooga toimii joillekin ihmisille mutta ei kaikille
- Emotionaalinen hyvinvointi on enemmän kuin stressin lievittämistä
- Aitous avaimena onnellisempaan oloon
- Kuinka kuunnella tarpeitasi ja löytää se, mikä tekee sinulle hyvää
- Hyvinvointirutiini, joka todella näyttää sinulta
Seuraa Patricia Alegsaa Pinterestissä!
Psykologin työssäni olen kulkenut monien ihmisten rinnalla heidän etsiessään onnellisuutta. Sitä tilaa, jota me kaikki kaipaamme, mutta joka toisinaan tuntuu loittonevan sitä enemmän, mitä kovemmin yritämme saavuttaa sen.
Istuntojen, keskustelujen ja pohdinnalle varattujen hetkien kautta olen jakanut työkaluja, jotka voivat valaista tietä kohti täyteläisempää elämää.
Näkökulmani ei kuitenkaan rajoitu perinteisiin hyvinvointikäytäntöihin. Minua kiinnostaa myös tutkia, kuinka persoonallisuus, tunteet, kokemukset ja jopa astrologia voivat auttaa meitä ymmärtämään päätöksiämme.
Itsetuntemus auttaa meitä tunnistamaan, mitä todella tarvitsemme. Se auttaa myös erottamaan oman toiveen sellaisesta odotuksesta, jonka olemme omaksuneet, koska se vaikutti oikealta.
Joogan kaltaiset harjoitukset tarjoavat monille ihmisille arvokkaita hyötyjä. Ne voivat tukea kehon liikettä, tietoista hengitystä ja yhteyttä nykyhetkeen. Kokemukseni opetti minulle kuitenkin jotain vielä syvempää: onnellisuus ei tarkoita valmiin kaavan kopioimista, vaan sen löytämistä, mikä saa sinut tuntemaan aidosti olevasi oma itsesi.
Onnellisuus ei myöskään ole pysyvä päämäärä. Se on itsetutkiskelun, hyväksynnän ja itsemyötätunnon prosessi. Siihen kuuluu valoisia päiviä ja toisia, hämmentävämpiä hetkiä. Kyse ei ole siitä, että voisit hyvin koko ajan, vaan siitä, että opit kuuntelemaan itseäsi silloinkin, kun sinulla ei ole kaikkia vastauksia.
Tässä artikkelissa haluan jakaa kanssasi kokemukseni sekä joitakin käytännöllisiä ajatuksia, joita olen kerännyt vuosien varrella. Voit soveltaa niitä arjessasi riippumatta horoskooppimerkistäsi tai henkisistä uskomuksistasi.
Kutsun sinut lukemaan avoimin mielin. En siksi, että toistaisit jokaisen askeleen, vaan jotta huomaisit, mitkä näistä ajatuksista puhuttelevat juuri sinua.
Muutoksesi ei ala silloin, kun onnistut luomaan täydellisen rutiinin. Se alkaa, kun kiinnität huomiota siihen, mitä sisimpäsi on jo pitkään yrittänyt kertoa sinulle.
Jonkin aikaa sitten tunsin tarvetta omaksua terveellisempiä tapoja vahvistaakseni emotionaalista hyvinvointiani. Halusin kasvattaa kiitollisuuttani elämäni hyvistä asioista ja oppia hallitsemaan paremmin odottamattomien tilanteiden herättämää ahdistusta.
Päätin aloittaa joogan. Ulkopuolelta katsottuna se vaikutti helposti lähestyttävältä, rauhalliselta ja yksinkertaiselta harjoitukselta. Kuvittelin päättäväni jokaisen harjoituksen hiljaiseen mieleen ja välittömään tasapainon tunteeseen.
Todellisuus oli erilainen.
Ensimmäisellä kerrallani yllätyin siitä, kuinka paljon hikoilin yrittäessäni säilyttää tasapainon eri asennoissa. Ranteeni horjuivat, jalkani tärisivät, ja yritin seurata ohjeita kaatumatta. Yritin taivuttaa polviani, pidentää selkääni ja hengittää rauhallisesti samaan aikaan.
Kokemus ei ollut kielteinen, mutta se ei myöskään muistuttanut sitä harmonista mielikuvaa, jonka olin rakentanut.
Seuraavana päivänä istuin tyynyn päälle meditoimaan. Kiinnitin huomiota jokaiseen sisään- ja uloshengitykseen, vaikka en ollut valmistellut ympäristöä enkä tiennyt tarkasti, mitä odotin tuntevani.
Kolmantena päivänä jatkoin joogaa. Sen jälkeen valmistin smoothien ja join sen lukiessani. Yritin välttää digitaalisia häiriötekijöitä. Muutaman minuutin ajan onnistuin pysymään poissa puhelimelta ja hidastamaan tahtia.
Neljäntenä päivänä palasin syvähengitysrituaaliini. Ponnisteluistani huolimatta tunsin edelleen ahdistusta ja tyytymättömyyttä. Osa minusta ajatteli, että minun pitäisi jatkaa, koska se oli terveellistä. Toinen osa alkoi pohtia, nautinko todella siitä, mitä tein.
Usein toistetaan ajatusta, että tavan muodostumiseen tarvitaan 21 päivää. Todellisuudessa jokainen tarvitsee siihen eri ajan. Johdonmukaisuus auttaa, mutta tapa on vaikea ylläpitää, jos se syntyy vain velvollisuudesta, syyllisyydestä tai halusta muistuttaa jotakuta toista.
Tuona aikana henkilökohtainen tilani oli järjestyksessä enemmän kuin koskaan. Löysin joka aamu tilaisuuden järjestellä ympäristöäni: tiskata astiat, kerätä vaatteet, tuulettaa huone ja pedata sänky.
Aiemmin nuo tehtävät saattoivat kasaantua niin, että minusta tuntui kuin asuisin katastrofialueella. Ajan myötä sängyn petaamisesta tuli yksinkertainen ja miellyttävä osa rutiiniani. Se auttoi minua aloittamaan päivän pienellä järjestyksen tunteella.
Joogan kanssa ei kuitenkaan käynyt samoin.
Lopulta ymmärsin, miksi minun oli niin vaikea pitää kiinni tästä uudesta rutiinista: en nauttinut sen harjoittamisesta. Joogassa ei ollut mitään vikaa. Se ei vain ollut juuri silloin se keino, joka tuntui minulle luontevimmalta.
Tämä ero on tärkeä. Sellaisen harjoituksen lopettaminen, joka ei auta sinua, ei aina tarkoita kurinalaisuuden puutetta. Joskus se tarkoittaa, että opit kuuntelemaan itseäsi.
Jos haluat syventyä tähän etsintään, voit lukea myös Onnellisuuden löytäminen: olennainen itseapuopas.
Minua kiehtovat ihmiset, jotka aidosti nauttivat joogasta.
Minulla on käly, joka on joogaopettaja. Hän syö pääasiassa kasvipohjaisia tuotteita, liikkuu ja vaikuttaa elävän melko tasapainoista elämää kurinalaisuutensa ansiosta.
En voi tietää, elääkö hän ilman stressiä, sillä kukaan ei ole täysin suojassa huolilta. Olen kuitenkin nähnyt, että monet ihmiset, jotka meditoivat, harjoittavat joogaa ja hidastavat arkista tahtiinsa, löytävät niistä aidon hyvinvoinnin lähteen.
Siksi ajattelin: ”Jos se toimii heille, ehkä siitä olisi hyötyä myös minulle.”
Ja osittain se pitikin paikkansa. Hengitys ja liike toivat minulle miellyttäviä hetkiä. Huomasin kuitenkin, etteivät ne riittäneet saamaan minua tuntemaan tyytyväisyyttä. Aloin silloin kysyä itseltäni, mitä todella tarvitsin.
Vastaus nousi esiin huolesta, joka oli pyörinyt mielessäni jo pitkään: en antanut riittävästi tilaa sille, mitä todella halusin tehdä.
Näin käy monille ihmisille. Kun kasvamme, vastuut alkavat täyttää päivän jokaisen nurkan. Työ, koti, parisuhde, perhe ja hoitamattomat asiat vaativat huomiota. Kun vapaata aikaa lopulta tulee, olemme liian väsyneitä hyödyntääksemme sitä.
Kaksikymppisenä minun oli helpompi asettaa itseni etusijalle. Kun lähestyin kolmeakymmentä, elämässä oli jo toinen rakenne. Minulla oli ammatillinen ura ja freelance-töitä. Minulla oli asunto, olin iäkkään vanhemman tukena ja olin naimisissa.
Kun palasin töistä kotiin, tunsin luovan kipinän sammuneen. Halusin vain pukea pyjaman, syödä jotain ja levätä.
Noin puoli kymmeneltä illalla, kun väsymys painoi ja aloin sopertaa kertyneen univajeen vuoksi, ilmaantui epämiellyttävä tunne: jälleen yksi päivä oli päättynyt ilman, että olin tehnyt sitä, mitä todella halusin.
Tuo kierre toistui vuosien ajan ja näytti katkeavan vain silloin, kun palasin lomalta uudistuneena.
Matkan jälkeen tunsin olevani täynnä energiaa. Uskoin taas mahdollisuuksiini ja tein suunnitelmia kirjoittamisesta, maalaamisesta ja itsestäni huolehtimisesta. Pian kuitenkin palasivat torkutetut herätykset, velvollisuudet ja tapa asettaa muiden tarpeet omieni edelle.
Kun vihdoin koitti hetki omistaa aikaa itselleni, olin fyysisesti ja henkisesti uupunut.
Siksi joogaa harjoitellessani, hengityksiä laskiessani tai siemeniä sisältäviä smoothieita valmistellessani tunsin ahdistusta ja epäröintiä. Ei siksi, että nuo toiminnot olisivat olleet vääriä, vaan siksi, että käytin vähäisen henkilökohtaisen aikani sellaisen rutiinin täyttämiseen, joka ei vastannut syvimpiä toiveitani.
Hyvinvoinnista ei pitäisi tulla jälleen yksi tehtävä, jolla todistat tekeväsi kaiken oikein. Jos terveellinen rutiini aiheuttaa sinulle jatkuvaa painetta, kannattaa kysyä itseltäsi, pitäisikö sitä mukauttaa, yksinkertaistaa tai vaihtaa.
Ajattelin pitkään, että hyvinvointiohjelmien pääasiallinen tarkoitus oli lievittää stressiä. Myöhemmin ymmärsin, että tämä tehtävä on vain osa niiden todellista tarkoitusta.
Minulle stressin vähentäminen tarkoitti iltakylpyä, vaatteiden valmistamista ennen nukkumaanmenoa, riittävän ajoissa heräämistä, ravitsevan aamiaisen syömistä ja päivittäisten asioiden hoitamista ilman kiirettä paikasta toiseen.
Kaikki tämä auttoi. Se toi rakennetta ja teki päivistäni hieman lempeämpiä. Mutta se ei välttämättä saanut minua tuntemaan itseäni eläväksi.
Se, mikä todella täytti minut, oli hetkien varaaminen minua innostavista aiheista kirjoittamiseen ja luovuudelleni tilan antaminen omassa tahdissani.
Nautin myös maalaamisesta ja erilaisten taiteellisten ilmaisutapojen tutkimisesta. Tunsin erityistä iloa, kun sain teoksen valmiiksi tai näin kirjoittamani tekstin julkaistuna. Sen ei tarvinnut olla täydellistä. Tärkeintä oli tunnistaa luomastani jokin osa itsestäni.
Pidin vastakeitetyn kahvikupin kanssa ulkona istumisesta. Joskus otin kuvia koirastani. Toisinaan katselin maisemaa, lehtien pinnalle lankeavaa valoa tai pilvien muotoja.
Näillä yksinkertaisilla tekemisillä oli jotain yhteistä: ne antoivat minulle mahdollisuuden ilmaista sitä, kuka todella olin.
Itsestä huolehtiminen ei aina näytä samalta kuin sosiaalisessa mediassa. Se voi olla tanssimista samalla kun järjestät kotia, kiireetöntä ruoanlaittoa, kasvien hoitamista, romaanin lukemista, muistikirjaan kirjoittamista tai kävelyä musiikkia kuunnellen.
Tärkeintä on se, miltä sinusta tuntuu sitä tehdessäsi. Toiminta voi olla terveellinen mutta silti sinulle sopimaton. Se voi myös muuttua sen elämänvaiheen mukaan, jota käyt läpi.
Jos tarvitset lisää keinoja arjen jännityksen lievittämiseen ilman jäykkien kaavojen seuraamista, tämä artikkeli helpoista itsehoitotavoista päivittäisen stressin lievittämiseen voi auttaa sinua.
Aitoudesta tuli minulle tärkeä onnellisuuden lähde, koska opin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen.
Arvostan tyyliäni, huumorintajuani ja sisälläni syntyviä ajatuksia, vaikka ne eivät aina olisikaan täydellisiä. Nautin myös siitä tunteesta, joka syntyy, kun vaihdan ajatuksia muiden ihmisten kanssa ja jokin keskustelu innostaa minua katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta.
Saavutuksista saatava tyytyväisyys voi saada monia muotoja. Se ei aina tarkoita merkittävän tunnustuksen saamista. Joskus se löytyy keskeneräisen tehtävän loppuun saattamisesta, sen sanomisesta, mitä tunsit, rajan puolustamisesta tai sellaisen harrastuksen pariin palaamisesta, jonka olit jättänyt.
Jooga ei kuulu tärkeimpiin kiinnostuksenkohteisiini. Silti tunnistan sen arvon ja kunnioitan niitä, jotka löytävät siitä hyvinvointia. Sinun ei tarvitse vähätellä jotakin harjoitusta hyväksyäksesi, ettei se ole sinun juttusi.
Huomasin, että yrittäessäni kopioida muiden ihmisten onnellisuuden kaavoja etäännyin siitä, mikä todella tuntui omalta. Mitä enemmän yritin vaikuttaa kurinalaiselta, tasapainoiselta tai henkisesti seesteiseltä, sitä vähemmän jätin tilaa todelliselle persoonallisuudelleni.
Aitona eläminen ei tarkoita sitä, että tekisit aina mitä haluat ottamatta muita huomioon. Se tarkoittaa arvojesi, tarpeidesi ja rajojesi tunnistamista. Se merkitsee myös sellaisten päätösten tekemistä, jotka eivät jatkuvasti ole ristiriidassa sen kanssa, mitä tunnet.
Jos olet jo pitkään mukautunut ulkoisiin odotuksiin, sinua voi auttaa tämä opas todellisen itsesi löytämiseen ja aidompaan elämään.
Haluan jakaa kanssasi todellisen salaisuuden, jonka löysin tämän prosessin aikana: sinun ei tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi ansaitaksesi onnellisemman elämän.
Itsesi rakastaminen voi olla vaikeaa. Myönteisen näkökulman säilyttäminenkin voi olla hankalaa, erityisesti silloin, kun käyt läpi menetyksiä, epävarmuutta tai uupumusta. Tulee hetkiä, jolloin epäilet itseäsi, päätöksiäsi tai tilannetta, jossa elät.
Elämän ylä- ja alamäet kuuluvat elämään ja vaikuttavat tunteisiimme. Emme voi hallita kaikkea. Yritys tehdä niin lisää usein ahdistusta ja turhautumista.
Voimme kuitenkin kiinnittää huomiota niihin sisäisiin viesteihin, jotka palaavat kerta toisensa jälkeen. Ehkä olet jo kuukausien ajan halunnut piirtää. Ehkä haluat kirjoittaa, opiskella jotain uutta, levätä ilman syyllisyyttä tai ilmoittautua sille juoksukilpailulle, johon haaveilet osallistuvasi.
Itsesi kuunteleminen ei tarkoita, että sinun täytyisi muuttaa koko elämäsi yhdessä päivässä. Voit aloittaa pienellä teolla.
Hyödyllinen kysymys on: ”Tuoko tämä minut lähemmäs itseäni vai auttaako se minua vain täyttämään mielikuvaa siitä, miten minun pitäisi elää?”
Vastauksesi voi muuttua ajan myötä. Se, mikä auttaa sinua tänään, ei ehkä enää auta huomenna. Emotionaalinen hyvinvointi tarvitsee joustavuutta, ei täydellisyyttä.
On myös tärkeää muistaa, ettei itsensä rakastaminen tarkoita sitä, että pitäisit itsestäsi joka sekunti päivästä. Se rakentuu, kun kohtelet itseäsi kunnioittavasti myös epävarmuuden hetkinä. Jos työstät tätä suhdetta itseesi, voit syventyä siihen tässä artikkelissa kuinka rakentaa itserakkautta ilman syyllisyyttä tai häpeää.
Sinun ei tarvitse luopua joogasta, meditaatiosta tai mistään muusta suositusta harjoituksesta. Jos nautit näistä toiminnoista, säilytä niille tilaa. Älä kuitenkaan tee niistä velvollisuutta, joka saa sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi.
Rutiinisi voi yhdistää liikettä, lepoa, luovuutta ja yhteyttä muihin ihmisiin. Se voi myös olla hyvin yksinkertainen. Ehkä tarvitset kahdenkymmenen minuutin kävelyn, puhelun rakkaalle ihmiselle, rauhallisen aterian valmistamisen tai puhelimen sammuttamisen hetkeksi.
Hyvä hyvinvointirutiini ei ole vaikuttavin. Se on sellainen, jota voit ylläpitää olematta uskoton itsellesi.
Ennen kuin omaksut uuden tavan, kysy itseltäsi, miksi haluat sen. Haluatko levätä, tuntea itsesi energisemmäksi, ilmaista itseäsi, palauttaa keskittymiskykysi vai saada yhteyden kehoosi? Kun tarkoitus on selkeä, sinun on helpompi valita siihen sopiva harjoitus.
Älä rankaise itseäsi, jos jokin ei toimi. Myös suunnan muuttaminen on osa kasvua. Joskus sellaisesta rutiinista luopuminen, joka ei enää edusta sinua, avaa tilaa paljon merkityksellisemmälle kokemukselle.
Voit jatkaa lukemista täältä: Onko sinun vaikea löytää sisäistä onnellisuutta? Lue tämä.
Onnellisuus ei ehkä löydy täydellisestä asennosta, moitteettomasta kodista eikä kalenterista, joka on täynnä terveellisiä tapoja. Se voi löytyä siitä hetkestä, kun lakkaat vaatimasta itseltäsi jonkun toisen elämää ja alat rakentaa elämää, joka tuntuu aidosti omaltasi. 🌿
Istuntojen, keskustelujen ja pohdinnalle varattujen hetkien kautta olen jakanut työkaluja, jotka voivat valaista tietä kohti täyteläisempää elämää.
Näkökulmani ei kuitenkaan rajoitu perinteisiin hyvinvointikäytäntöihin. Minua kiinnostaa myös tutkia, kuinka persoonallisuus, tunteet, kokemukset ja jopa astrologia voivat auttaa meitä ymmärtämään päätöksiämme.
Itsetuntemus auttaa meitä tunnistamaan, mitä todella tarvitsemme. Se auttaa myös erottamaan oman toiveen sellaisesta odotuksesta, jonka olemme omaksuneet, koska se vaikutti oikealta.
Joogan kaltaiset harjoitukset tarjoavat monille ihmisille arvokkaita hyötyjä. Ne voivat tukea kehon liikettä, tietoista hengitystä ja yhteyttä nykyhetkeen. Kokemukseni opetti minulle kuitenkin jotain vielä syvempää: onnellisuus ei tarkoita valmiin kaavan kopioimista, vaan sen löytämistä, mikä saa sinut tuntemaan aidosti olevasi oma itsesi.
Onnellisuus ei myöskään ole pysyvä päämäärä. Se on itsetutkiskelun, hyväksynnän ja itsemyötätunnon prosessi. Siihen kuuluu valoisia päiviä ja toisia, hämmentävämpiä hetkiä. Kyse ei ole siitä, että voisit hyvin koko ajan, vaan siitä, että opit kuuntelemaan itseäsi silloinkin, kun sinulla ei ole kaikkia vastauksia.
Tässä artikkelissa haluan jakaa kanssasi kokemukseni sekä joitakin käytännöllisiä ajatuksia, joita olen kerännyt vuosien varrella. Voit soveltaa niitä arjessasi riippumatta horoskooppimerkistäsi tai henkisistä uskomuksistasi.
Kutsun sinut lukemaan avoimin mielin. En siksi, että toistaisit jokaisen askeleen, vaan jotta huomaisit, mitkä näistä ajatuksista puhuttelevat juuri sinua.
Muutoksesi ei ala silloin, kun onnistut luomaan täydellisen rutiinin. Se alkaa, kun kiinnität huomiota siihen, mitä sisimpäsi on jo pitkään yrittänyt kertoa sinulle.
Kuinka luoda terveellisiä tapoja vaatimatta itseltäsi täydellistä rutiinia
Jonkin aikaa sitten tunsin tarvetta omaksua terveellisempiä tapoja vahvistaakseni emotionaalista hyvinvointiani. Halusin kasvattaa kiitollisuuttani elämäni hyvistä asioista ja oppia hallitsemaan paremmin odottamattomien tilanteiden herättämää ahdistusta.
Päätin aloittaa joogan. Ulkopuolelta katsottuna se vaikutti helposti lähestyttävältä, rauhalliselta ja yksinkertaiselta harjoitukselta. Kuvittelin päättäväni jokaisen harjoituksen hiljaiseen mieleen ja välittömään tasapainon tunteeseen.
Todellisuus oli erilainen.
Ensimmäisellä kerrallani yllätyin siitä, kuinka paljon hikoilin yrittäessäni säilyttää tasapainon eri asennoissa. Ranteeni horjuivat, jalkani tärisivät, ja yritin seurata ohjeita kaatumatta. Yritin taivuttaa polviani, pidentää selkääni ja hengittää rauhallisesti samaan aikaan.
Kokemus ei ollut kielteinen, mutta se ei myöskään muistuttanut sitä harmonista mielikuvaa, jonka olin rakentanut.
Seuraavana päivänä istuin tyynyn päälle meditoimaan. Kiinnitin huomiota jokaiseen sisään- ja uloshengitykseen, vaikka en ollut valmistellut ympäristöä enkä tiennyt tarkasti, mitä odotin tuntevani.
Kolmantena päivänä jatkoin joogaa. Sen jälkeen valmistin smoothien ja join sen lukiessani. Yritin välttää digitaalisia häiriötekijöitä. Muutaman minuutin ajan onnistuin pysymään poissa puhelimelta ja hidastamaan tahtia.
Neljäntenä päivänä palasin syvähengitysrituaaliini. Ponnisteluistani huolimatta tunsin edelleen ahdistusta ja tyytymättömyyttä. Osa minusta ajatteli, että minun pitäisi jatkaa, koska se oli terveellistä. Toinen osa alkoi pohtia, nautinko todella siitä, mitä tein.
Usein toistetaan ajatusta, että tavan muodostumiseen tarvitaan 21 päivää. Todellisuudessa jokainen tarvitsee siihen eri ajan. Johdonmukaisuus auttaa, mutta tapa on vaikea ylläpitää, jos se syntyy vain velvollisuudesta, syyllisyydestä tai halusta muistuttaa jotakuta toista.
Tuona aikana henkilökohtainen tilani oli järjestyksessä enemmän kuin koskaan. Löysin joka aamu tilaisuuden järjestellä ympäristöäni: tiskata astiat, kerätä vaatteet, tuulettaa huone ja pedata sänky.
Aiemmin nuo tehtävät saattoivat kasaantua niin, että minusta tuntui kuin asuisin katastrofialueella. Ajan myötä sängyn petaamisesta tuli yksinkertainen ja miellyttävä osa rutiiniani. Se auttoi minua aloittamaan päivän pienellä järjestyksen tunteella.
Joogan kanssa ei kuitenkaan käynyt samoin.
Lopulta ymmärsin, miksi minun oli niin vaikea pitää kiinni tästä uudesta rutiinista: en nauttinut sen harjoittamisesta. Joogassa ei ollut mitään vikaa. Se ei vain ollut juuri silloin se keino, joka tuntui minulle luontevimmalta.
Tämä ero on tärkeä. Sellaisen harjoituksen lopettaminen, joka ei auta sinua, ei aina tarkoita kurinalaisuuden puutetta. Joskus se tarkoittaa, että opit kuuntelemaan itseäsi.
Jos haluat syventyä tähän etsintään, voit lukea myös Onnellisuuden löytäminen: olennainen itseapuopas.
Miksi jooga toimii joillekin ihmisille mutta ei kaikille
Minua kiehtovat ihmiset, jotka aidosti nauttivat joogasta.
Minulla on käly, joka on joogaopettaja. Hän syö pääasiassa kasvipohjaisia tuotteita, liikkuu ja vaikuttaa elävän melko tasapainoista elämää kurinalaisuutensa ansiosta.
En voi tietää, elääkö hän ilman stressiä, sillä kukaan ei ole täysin suojassa huolilta. Olen kuitenkin nähnyt, että monet ihmiset, jotka meditoivat, harjoittavat joogaa ja hidastavat arkista tahtiinsa, löytävät niistä aidon hyvinvoinnin lähteen.
Siksi ajattelin: ”Jos se toimii heille, ehkä siitä olisi hyötyä myös minulle.”
Ja osittain se pitikin paikkansa. Hengitys ja liike toivat minulle miellyttäviä hetkiä. Huomasin kuitenkin, etteivät ne riittäneet saamaan minua tuntemaan tyytyväisyyttä. Aloin silloin kysyä itseltäni, mitä todella tarvitsin.
Vastaus nousi esiin huolesta, joka oli pyörinyt mielessäni jo pitkään: en antanut riittävästi tilaa sille, mitä todella halusin tehdä.
Näin käy monille ihmisille. Kun kasvamme, vastuut alkavat täyttää päivän jokaisen nurkan. Työ, koti, parisuhde, perhe ja hoitamattomat asiat vaativat huomiota. Kun vapaata aikaa lopulta tulee, olemme liian väsyneitä hyödyntääksemme sitä.
Kaksikymppisenä minun oli helpompi asettaa itseni etusijalle. Kun lähestyin kolmeakymmentä, elämässä oli jo toinen rakenne. Minulla oli ammatillinen ura ja freelance-töitä. Minulla oli asunto, olin iäkkään vanhemman tukena ja olin naimisissa.
Kun palasin töistä kotiin, tunsin luovan kipinän sammuneen. Halusin vain pukea pyjaman, syödä jotain ja levätä.
Noin puoli kymmeneltä illalla, kun väsymys painoi ja aloin sopertaa kertyneen univajeen vuoksi, ilmaantui epämiellyttävä tunne: jälleen yksi päivä oli päättynyt ilman, että olin tehnyt sitä, mitä todella halusin.
Tuo kierre toistui vuosien ajan ja näytti katkeavan vain silloin, kun palasin lomalta uudistuneena.
Matkan jälkeen tunsin olevani täynnä energiaa. Uskoin taas mahdollisuuksiini ja tein suunnitelmia kirjoittamisesta, maalaamisesta ja itsestäni huolehtimisesta. Pian kuitenkin palasivat torkutetut herätykset, velvollisuudet ja tapa asettaa muiden tarpeet omieni edelle.
Kun vihdoin koitti hetki omistaa aikaa itselleni, olin fyysisesti ja henkisesti uupunut.
Siksi joogaa harjoitellessani, hengityksiä laskiessani tai siemeniä sisältäviä smoothieita valmistellessani tunsin ahdistusta ja epäröintiä. Ei siksi, että nuo toiminnot olisivat olleet vääriä, vaan siksi, että käytin vähäisen henkilökohtaisen aikani sellaisen rutiinin täyttämiseen, joka ei vastannut syvimpiä toiveitani.
Hyvinvoinnista ei pitäisi tulla jälleen yksi tehtävä, jolla todistat tekeväsi kaiken oikein. Jos terveellinen rutiini aiheuttaa sinulle jatkuvaa painetta, kannattaa kysyä itseltäsi, pitäisikö sitä mukauttaa, yksinkertaistaa tai vaihtaa.
Emotionaalinen hyvinvointi on enemmän kuin stressin lievittämistä
Ajattelin pitkään, että hyvinvointiohjelmien pääasiallinen tarkoitus oli lievittää stressiä. Myöhemmin ymmärsin, että tämä tehtävä on vain osa niiden todellista tarkoitusta.
Minulle stressin vähentäminen tarkoitti iltakylpyä, vaatteiden valmistamista ennen nukkumaanmenoa, riittävän ajoissa heräämistä, ravitsevan aamiaisen syömistä ja päivittäisten asioiden hoitamista ilman kiirettä paikasta toiseen.
Kaikki tämä auttoi. Se toi rakennetta ja teki päivistäni hieman lempeämpiä. Mutta se ei välttämättä saanut minua tuntemaan itseäni eläväksi.
Se, mikä todella täytti minut, oli hetkien varaaminen minua innostavista aiheista kirjoittamiseen ja luovuudelleni tilan antaminen omassa tahdissani.
Nautin myös maalaamisesta ja erilaisten taiteellisten ilmaisutapojen tutkimisesta. Tunsin erityistä iloa, kun sain teoksen valmiiksi tai näin kirjoittamani tekstin julkaistuna. Sen ei tarvinnut olla täydellistä. Tärkeintä oli tunnistaa luomastani jokin osa itsestäni.
Pidin vastakeitetyn kahvikupin kanssa ulkona istumisesta. Joskus otin kuvia koirastani. Toisinaan katselin maisemaa, lehtien pinnalle lankeavaa valoa tai pilvien muotoja.
Näillä yksinkertaisilla tekemisillä oli jotain yhteistä: ne antoivat minulle mahdollisuuden ilmaista sitä, kuka todella olin.
Itsestä huolehtiminen ei aina näytä samalta kuin sosiaalisessa mediassa. Se voi olla tanssimista samalla kun järjestät kotia, kiireetöntä ruoanlaittoa, kasvien hoitamista, romaanin lukemista, muistikirjaan kirjoittamista tai kävelyä musiikkia kuunnellen.
Tärkeintä on se, miltä sinusta tuntuu sitä tehdessäsi. Toiminta voi olla terveellinen mutta silti sinulle sopimaton. Se voi myös muuttua sen elämänvaiheen mukaan, jota käyt läpi.
Jos tarvitset lisää keinoja arjen jännityksen lievittämiseen ilman jäykkien kaavojen seuraamista, tämä artikkeli helpoista itsehoitotavoista päivittäisen stressin lievittämiseen voi auttaa sinua.
Aitous avaimena onnellisempaan oloon
Aitoudesta tuli minulle tärkeä onnellisuuden lähde, koska opin rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen.
Arvostan tyyliäni, huumorintajuani ja sisälläni syntyviä ajatuksia, vaikka ne eivät aina olisikaan täydellisiä. Nautin myös siitä tunteesta, joka syntyy, kun vaihdan ajatuksia muiden ihmisten kanssa ja jokin keskustelu innostaa minua katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta.
Saavutuksista saatava tyytyväisyys voi saada monia muotoja. Se ei aina tarkoita merkittävän tunnustuksen saamista. Joskus se löytyy keskeneräisen tehtävän loppuun saattamisesta, sen sanomisesta, mitä tunsit, rajan puolustamisesta tai sellaisen harrastuksen pariin palaamisesta, jonka olit jättänyt.
Jooga ei kuulu tärkeimpiin kiinnostuksenkohteisiini. Silti tunnistan sen arvon ja kunnioitan niitä, jotka löytävät siitä hyvinvointia. Sinun ei tarvitse vähätellä jotakin harjoitusta hyväksyäksesi, ettei se ole sinun juttusi.
Huomasin, että yrittäessäni kopioida muiden ihmisten onnellisuuden kaavoja etäännyin siitä, mikä todella tuntui omalta. Mitä enemmän yritin vaikuttaa kurinalaiselta, tasapainoiselta tai henkisesti seesteiseltä, sitä vähemmän jätin tilaa todelliselle persoonallisuudelleni.
Aitona eläminen ei tarkoita sitä, että tekisit aina mitä haluat ottamatta muita huomioon. Se tarkoittaa arvojesi, tarpeidesi ja rajojesi tunnistamista. Se merkitsee myös sellaisten päätösten tekemistä, jotka eivät jatkuvasti ole ristiriidassa sen kanssa, mitä tunnet.
Jos olet jo pitkään mukautunut ulkoisiin odotuksiin, sinua voi auttaa tämä opas todellisen itsesi löytämiseen ja aidompaan elämään.
Kuinka kuunnella tarpeitasi ja löytää se, mikä tekee sinulle hyvää
Haluan jakaa kanssasi todellisen salaisuuden, jonka löysin tämän prosessin aikana: sinun ei tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi ansaitaksesi onnellisemman elämän.
Itsesi rakastaminen voi olla vaikeaa. Myönteisen näkökulman säilyttäminenkin voi olla hankalaa, erityisesti silloin, kun käyt läpi menetyksiä, epävarmuutta tai uupumusta. Tulee hetkiä, jolloin epäilet itseäsi, päätöksiäsi tai tilannetta, jossa elät.
Elämän ylä- ja alamäet kuuluvat elämään ja vaikuttavat tunteisiimme. Emme voi hallita kaikkea. Yritys tehdä niin lisää usein ahdistusta ja turhautumista.
Voimme kuitenkin kiinnittää huomiota niihin sisäisiin viesteihin, jotka palaavat kerta toisensa jälkeen. Ehkä olet jo kuukausien ajan halunnut piirtää. Ehkä haluat kirjoittaa, opiskella jotain uutta, levätä ilman syyllisyyttä tai ilmoittautua sille juoksukilpailulle, johon haaveilet osallistuvasi.
Itsesi kuunteleminen ei tarkoita, että sinun täytyisi muuttaa koko elämäsi yhdessä päivässä. Voit aloittaa pienellä teolla.
- Varaa viisitoista minuuttia toiminnalle, josta todella nautit.
- Tarkkaile, mitkä tehtävät tuovat sinulle rauhaa ja mitkä teet vain paineen vuoksi.
- Kysy itseltäsi, mitä tekisit vapaa-ajallasi, jos kukaan ei tuomitsisi sinua.
- Kirjaa ylös, mitkä päivän hetket saavat sinut tuntemaan itsesi energisimmäksi.
- Kokeile uusia rutiineja pakottamatta itseäsi pitämään niitä ikuisesti.
Hyödyllinen kysymys on: ”Tuoko tämä minut lähemmäs itseäni vai auttaako se minua vain täyttämään mielikuvaa siitä, miten minun pitäisi elää?”
Vastauksesi voi muuttua ajan myötä. Se, mikä auttaa sinua tänään, ei ehkä enää auta huomenna. Emotionaalinen hyvinvointi tarvitsee joustavuutta, ei täydellisyyttä.
On myös tärkeää muistaa, ettei itsensä rakastaminen tarkoita sitä, että pitäisit itsestäsi joka sekunti päivästä. Se rakentuu, kun kohtelet itseäsi kunnioittavasti myös epävarmuuden hetkinä. Jos työstät tätä suhdetta itseesi, voit syventyä siihen tässä artikkelissa kuinka rakentaa itserakkautta ilman syyllisyyttä tai häpeää.
Hyvinvointirutiini, joka todella näyttää sinulta
Sinun ei tarvitse luopua joogasta, meditaatiosta tai mistään muusta suositusta harjoituksesta. Jos nautit näistä toiminnoista, säilytä niille tilaa. Älä kuitenkaan tee niistä velvollisuutta, joka saa sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi.
Rutiinisi voi yhdistää liikettä, lepoa, luovuutta ja yhteyttä muihin ihmisiin. Se voi myös olla hyvin yksinkertainen. Ehkä tarvitset kahdenkymmenen minuutin kävelyn, puhelun rakkaalle ihmiselle, rauhallisen aterian valmistamisen tai puhelimen sammuttamisen hetkeksi.
Hyvä hyvinvointirutiini ei ole vaikuttavin. Se on sellainen, jota voit ylläpitää olematta uskoton itsellesi.
Ennen kuin omaksut uuden tavan, kysy itseltäsi, miksi haluat sen. Haluatko levätä, tuntea itsesi energisemmäksi, ilmaista itseäsi, palauttaa keskittymiskykysi vai saada yhteyden kehoosi? Kun tarkoitus on selkeä, sinun on helpompi valita siihen sopiva harjoitus.
Älä rankaise itseäsi, jos jokin ei toimi. Myös suunnan muuttaminen on osa kasvua. Joskus sellaisesta rutiinista luopuminen, joka ei enää edusta sinua, avaa tilaa paljon merkityksellisemmälle kokemukselle.
Voit jatkaa lukemista täältä: Onko sinun vaikea löytää sisäistä onnellisuutta? Lue tämä.
Onnellisuus ei ehkä löydy täydellisestä asennosta, moitteettomasta kodista eikä kalenterista, joka on täynnä terveellisiä tapoja. Se voi löytyä siitä hetkestä, kun lakkaat vaatimasta itseltäsi jonkun toisen elämää ja alat rakentaa elämää, joka tuntuu aidosti omaltasi. 🌿
