Kuinka hyväksyt itsesi, kun et tunne olevasi oma itsesi

Emme ole koskaan aiemmin, nykyhistoriamme aikana, kohdanneet näin paljon epävarmuutta uutisia antaessamme. Ahdistus, suru ja turhautuminen valtaavat meidät, tunteiden pyörteessä ilman vertaa....

On luonnollista tuntea, että seilaamme tuntemattomilla vesillä näinä päivinä.

Yhtäkkiä uutiset esittävät meille epävarman tulevaisuuden joka aamu.

Elämme ennennäkemätöntä lukua viimeaikaisessa historiassamme, täynnä ahdistusta, surua, turhautumista ja koko tunneskaalaa.

Olemme sopeutumassa "uuteen normaaliin", joka ei todellakaan ole normaali.

Toisin kuin sosiaalisessa mediassa näemme, emme kaikki kykene olemaan luovia ja tuotteliaita päivittäin jatkamalla nykyistä tilannetta.

Tämä hetki on monimutkainen, eikä sinun pitäisi moittia itseäsi siitä, ettet tee enempää kuin jo teet.

On ymmärrettävää, jos tunnet ettet ole oikea itsesi juuri nyt; loppujen lopuksi kukaan ei ole todella sitä.

Kotona eristäytyneiden ja ulkomaailman välillä on valtava kuilu.

Olemme kohdanneet yhden toistaiseksi yksinäisimmistä ja stressaavimmista ajanjaksoista; joten on loogista nähdä monia ilman minkäänlaista motivaatiota.

On todennäköistä, ettet ole koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa.

Jos tunnet olosi hukassa tämän karanteenin aikana, haluan kertoa, ettet ole yksin.

Älä rankaise itseäsi siitä, miten kohtaat tämän erityisen tilanteen.

Ei ole väliä, päätätkö oppia jotain uutta vai pysyä peittojesi alla verhot suljettuina koko päivän.

Tapamme viettää aikaa tällä hetkellä vaihtelee valtavasti; kukaan ei tunne olevansa täysin oma itsensä.

Kaikki meistä kokevat ahdistusta, surua, toivoa ja ärsyyntymistä unelmoidessaan vapaudesta liikkua jälleen vapaasti.

Tunteemme ovat hajallaan ja se on täysin normaalia.

Muista: vaikka se saattaa joskus tuntua päinvastaiselta — kaikki tekevät parhaansa selviytyäkseen tästä ajasta — vaikka se saattaa tuntua vaikealta uskoa.

Vaikka eristäytyminen saa meidät tuntemaan olomme yksinäisiksi, meidän on aina muistettava: Emme ole yksin.

Kärsivällisyyden osoittaminen itseämme kohtaan voi olla positiivinen vallankumouksellinen teko.
Jos tunnemme olevamme erillään muusta maailmasta, se on ok.


Ymmärtääksemme matalat hetkemme tai tilapäiset vaikeutemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa stressin vuoksi kuuluu myös prosessiin.

Tuntea itsensä melankoliseksi tai huolissaan on ennalta arvattavaa näissä ainutlaatuisissa olosuhteissa.

Emme etsi palaamista välittömästi siihen, keitä olimme ennen; loppujen lopuksi on tapahtunut merkittäviä muutoksia sekä ulkoisesti että sisäisesti.

Nyt enemmän kuin koskaan on tärkeää osoittaa ylimääräistä ymmärrystä itseämme ja muita kohtaan.

Unohtakaamme hetkeksi tiukan rutiinimme, mukaan lukien jatkuva liikunta ja kodin järjestys.

Kohdata tämä haaste sopeutumalla omiin henkilökohtaisiin tarpeisiimme edustaa parasta strategiaa aina selkeyden havaitsemiseen tunnelin toisella puolella.

Pysykäämme vahvoina tietäen syvällä sisimmässämme: Pääsemme tästä yli, vaikka se väliaikaisesti saattaa tuntua loputtomalta.

Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet

Olen urallani psykologina saanut todistaa poikkeuksellisia muutoksia. Tarina, jonka haluan jakaa tänään, keskittyy potilaaseen, jonka nimenä käytän Carlos. Se on tarina, joka havainnollistaa syvästi tapaa hyväksyä itsemme silloin, kun emme tunne itseämme.

Carlos saapui ensimmäistä kertaa vastaanotolleni hukassa ja hämmentyneenä. Hän oli elämänsä vaiheessa, jossa tyytymättömyys oli jatkuvasti hänen seuranaan. "En tunnista itseäni", hän sanoi värisevällä äänellä, "olen unohtanut, kuka oikeasti olen". Hänen kertomuksensa ei ollut ainutlaatuinen; monet meistä käyvät läpi hetkiä, jolloin tuntuu siltä, että olemme vieraantuneet ydintodellisuudestamme.

Ehdotin Carlosille polkua itsetuntemukseen, joka perustui ei pelkästään perinteiseen terapiaan vaan myös pienten päivittäisten tekojen voimaan. Pyysin häntä kirjoittamaan joka päivä kolme asiaa: mitä hän tunsi, mitä halusi tuntea ja pienen, mutta merkityksellisen teon lähestyäkseen haluamaansa tunnetta.

Aluksi Carlos oli epäileväinen. Miten niin yksinkertainen asia voisi tehdä eron? Kuitenkin viikkojen muuttuessa kuukausiksi hän alkoi huomata muutoksia. Hän alkoi tunnistaa syvempiä tunteitaan ja ymmärsi, että itsensä hyväksyminen tarkoitti sekä valojensa että varjojensa omaksumista.

Eräänä iltapäivänä Carlos astui toimistooni erilainen hymy kasvoillaan. Tällä kertaa hänen silmissään oli erityinen loiste. "Olen alkanut tuntea itseni uudelleen", hän jakoi innostuneesti. Mutta tärkeintä oli hänen seuraava paljastuksensa: "Olen oppinut olemaan itselleni armollinen".

Tämä muutos ei ollut taianomainen eikä välitön. Se oli seurausta Carlosin jatkuvasta sitoutumisesta henkilökohtaiseen prosessiinsa ja hänen rohkeudestaan kohdata tuntematon sisällään.

Tämän kokemuksen arvokkain opetus on universaali: itsemme hyväksyminen silloin, kun emme tunne itseämme, on matka itseemme, joka vaatii kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja tietoista toimintaa. Se ei ole helppoa, mutta voin vakuuttaa teille, vuosien terapeuttisen tukemisen perusteella, että se on mahdollista ja syvästi muuntavaa.

Aivan kuten Carlos löysi tiensä takaisin itseensä, voit tehdä samoin. Muista: avain on pienissä päivittäisissä teoissa, jotka ovat täynnä tarkoituksellisuutta ja itserakkautta. Itseäsi hyväksyessäsi sisällytät kaikki versionsa: ne, jotka on helppo rakastaa, ja ne, jotka ovat vaikeita ymmärtää.

Jokaisella on oma matkansa itsehyväksyntään; tärkeintä on ottaa se ensimmäinen askel... ja jatkaa eteenpäin.

Tilaa ilmainen viikoittainen horoskooppi

Härkä Jousimies Kaksoset Kalat Kauris Leijona Neitsyt Oinas Rapu Skorpioni Vaaka Vesimies