Follow Patricia Alegsa on Pinterest!
Ei sokeria, ei sokeriinia: makeutusaineiden todellinen vaikutus aivoihin ja miksi kannattaa luopua niistä 🧠☕
Vuosia meille myytiin hyvin houkutteleva ajatus: ”mausta ilman kaloreita ja valmista”. Kuulosti täydelliseltä. Melkein maagiselta. Kuin ne tuotteet, jotka lupaavat vatsalihakset samalla kun jatkat sohvalla hengailua 😅.
Mutta tiede alkoi puhkaista sitä ilmapalloa.
Tänään tiedämme, että sokerittomat makeutusaineet eivät olekaan se loistava oikotie, miltä ne vaikuttivat. Itse asiassa useat tutkimukset ja vakavat katsaukset osoittavat epämiellyttävän asian: ne eivät auta laihtumisessa niin paljon kuin oli odotettu, voivat muuttaa aivojen suhdetta makeaan makuun ja lisäksi saattavat liittyä aineenvaihduntaan ja sydän- ja verisuoniongelmiin, kun niitä käytetään säännöllisesti.
Ja tässä tulee tärkein kohta: ongelma ei ole vain tuo pikkupussi. Todellinen asia on, että koulutamme edelleen makuaistia ja aivoja pyytämään makeutta koko ajan.
Suuri lupaus oli aina sama: jos vaihdat sokerin makeutusaineisiin, laihdut. Kuulostaa loogiselta. Jos vähennät kaloreita, sen pitäisi toimia. Mutta ihminen ei ole kauppalaskin 📉.
Maailman terveysjärjestö on jo todennut, että makeutusaineiden säännöllinen käyttö ei tarjoa pysyviä hyötyjä kehon rasvan vähentämisessä eikä aikuisilla eikä lapsilla. Toisin sanoen pitkällä aikavälillä temppu ei toimi niin hyvin.
Miksi näin tapahtuu?
Vastaanotolla näin tätä kaavaa yhä uudelleen. Ihmiset sanoivat minulle: ”Pidän tosi paljon huolta itsestäni, käytän kaikkea light”. Sitten kävimme läpi heidän rutiininsa ja esiin tuli jatkuvan makeuden paraati: kahvi makeutusaineella, makeutettu jogurtti, zero-limu, purukumi, ”sokeriton” jälkiruoka, ”fitness”-patukat.
He eivät syöneet pöytäsokeria, mutta olivat edelleen jumissa makeuden pyörteessä.
Se synnyttää hyvin yleisen psykologisen ongelman: tunnet tehneesi oikein, joten annat itsellesi lisälupia. Aivot rakastavat näitä keinoja. Ne ovat oivallisia puolustajia, kun haluavat perustella mielitekoja 😏.
Tässä on yksi kiinnostavimmista avainkohdista. Aivot eivät kirjaa pelkästään kaloreita; ne tulkitsevat myös makuun, palkkioon ja odotuksiin liittyviä signaaleja.
Kun maistat jotain hyvin makeaa, hermostosi valmistautuu vastaanottamaan energiaa. Jos energiaa ei tule odotetussa muodossa, syntyy eräänlainen epätasapaino sen välillä, mitä aivot odottavat ja mitä ne todellisuudessa saavat.
Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että tämä mekanismi voisi vaikuttaa muun muassa:
Yksinkertaisesti: jos totutat aivosi liioiteltuun makeuteen, niiden on vaikea palata nauttimaan miedommista ja luonnollisista mauista.
Ja sillä on iso merkitys. Koska kypsä päärynä, omena tai luonnonjogurtti eivät enää tunnu riittäviltä. Maku muuttuu vaativaksi, melkein divailevaksi. Se haluaa enemmän volyymia, enemmän iskua, enemmän ”show’ta” 🎭.
Tutkimuksia on myös ilmestynyt, jotka yhdistävät tiettyjen keinotekoisten makeutusaineiden säännöllisen käytön aivo- ja verisuoniterveyden muutoksiin. Se ei tarkoita, että satunnainen pussi tuhoaisi hermosolujasi, tietenkään. Mutta se vahvistaa järkevän ajatuksen: ei ole hyvä käyttää niitä päivittäisenä ja jatkuvana tapana.
Psykologin näkökulmastani tämä sopii usein näkemääni: kun ihminen etsii nopeaa palkkiota ruoasta tai juomasta, hän irtaantuu omista todellisista kylläisyyden merkeistään. Keho pyytää taukoa. Mieli pyytää ärsykettä. Siitä syntyy kaaos.
Tämä kohta hämmentää monia. Kuinka jotain ilman sokeria voi liittyä suurempaan painoon?
Se ei tapahdu ravitsemuksellisena mustana taikona, vaikka joskus siltä tuntuu 😅. Se tapahtuu monia reittejä pitkin.
Joissain havainnoivissa tutkimuksissa on todettu, että säännöllisesti näitä tuotteita käyttävät tend to näyttävät korkeampaa BMI:tä ajan myötä. Huom: assosiaatio ei aina tarkoita suoraa syytä. Mutta signaali on siellä ja se ansaitsee huomiota.
Hauska fakta: keho oppii toiston kautta. Jos joka päivä annat sille hyperintensiivisiä makuja, uudelleenkalibroit sen ”normaalin”. Silloin sokeriton kahvi tuntuu keskiaikaiselta rangaistukselta, vaikka todellisuudessa se vain maistuu kahvilta ☕.
Eräässä motivaatiopuheessa terveellisistä tavoista muistan naisen, joka nosti kätensä ja sanoi: ”En voi jättää makeutusainetta, koska se saa minut tuntemaan, että huolehdin itsestäni”. Se lause jäi mieleeni. Usein emme puolusta makua, vaan identiteettiä. Haluamme tuntea tekevämme oikein. Mutta jos tapa ei auta sinua, on tarkistettava tarina, jota kerrot itsellesi.
Painon lisäksi tiede alkoi katsoa vaa’an taakse. Näkymä ei enää ole niin viaton.
Erilaiset katsaukset ja seurantatutkimukset ovat yhdistäneet pitkäaikaisen makeutusaineiden käytön seuraaviin:
Suoliston mikrobiota ansaitsee pienen aplodit, koska se tekee enemmän töitä kuin arvaammekaan 👏. Tämä suoliston ekosysteemi osallistuu ruoansulatukseen, tulehduksiin, immuunivasteeseen ja jopa keskusteluun aivojen kanssa. Kun muutat sitä toistuvasti erittäin prosessoiduilla tuotteilla, keho huomaa sen.
Haluan olla rehellinen ja tasapainoinen: kaikki makeutusaineet eivät toimi samalla tavalla ja määrä merkitsee. Ei ole sama käyttää satunnaisesti kuin tehdä niistä aamun, päivän ja illan kumppani.
Juuri siksi kannattaa päästä pois lapsellisesta ajattelusta ”tämä on hyvä” tai ”tämä on paha”. Aikuisten kysymys on toinen: parantaako tämä tapa todella terveyttäsi vai peittääkö se vain ongelman?
Ja usein epämukava vastaus on: se peittää.
Tämä on toiveikas osa 💚. Makuaistisi voi muuttua. Se ei syntynyt makeutusaineeseen koukussa. Se koulutettiin. Ja mitä koulutetaan, sen voi uudelleenopettaa.
Selitän sen yleensä näin: sinun ei tarvitse vaihtaa yhtä isäntää toiseen. Kyse ei ole siirtymisestä sokerista kemialliseen pussiin. Kyse on makeuden yleisen volyymin laskemisesta.
Nämä strategiat toimivat usein hyvin:
Terapian aikana, kun joku jätti liiallisen makeuden, tapahtui melkein taianomainen hetki: muutaman viikon kuluttua hän kertoi hedelmien maistuvan taas hyviltä. Rakastan sitä hetkeä. Se on kuin kun puhdistat ikkunan ja näet vihdoin maiseman 🌞.
Lisäksi makeuden vähentäminen auttaa paljon ruokahaluahdistuksen kierteen katkaisemisessa. Jos jokainen ateria tarvitsee makean lopun, aivot odottavat palkkiota. Kun rikot sen kaavan, syntyy valtava rauha.
Lyhyt vastaukseni on tämä: jos käytät niitä päivittäin, kannattaa vähentää niitä vakavasti tai lopettaa.
Ei siksi, että satunnainen tippa olisi dramaattista, vaan siksi, että krooninen käyttö voi ylläpitää kaavaa, joka haittaa suhdettasi ruokaan, aineenvaihduntaasi ja pitkän aikavälin terveyttäsi.
Jos haluat aloittaa tänään, tee se yksinkertaisesti:
Paras ratkaisu ei ole löytää täydellistä makeaa. Se on oppia riippumaan vähemmän makeudesta.
Ja kyllä, aluksi se tuntuu vaikealta. Makuaisti protestoi. Mieli neuvottelee. Kahvi näyttää oudolta. Mutta sitten tulee jotain parempaa: palautat elintarvikkeiden aidon maun ja lopetat ärsykkeiden jahtaamisen.
Muutos on kullan arvoinen. Ja kerran, ei tarvitse makeuttaa sitä 😉.
Yhteenveto: nykyinen näyttö viittaa siihen, että makeutusaineet eivät ole maaginen ratkaisu laihtumiseen ja voivat vaikuttaa ruokahaluun, aivoihin, aineenvaihduntaan ja sydän- ja verisuoniterveyteen, kun niitä käytetään usein. Jos todella haluat huolehtia kehostasi, älykkäin reitti ei ole vaihtaa sokeria toiseen voimakkaaseen makuun. Se on opettaa makuasi tarvitsemaan vähemmän.
Tilaa ilmainen viikoittainen horoskooppi
Härkä Jousimies Kaksoset Kalat Kauris Leijona Neitsyt Oinas Rapu Skorpioni Vaaka Vesimies
Olen kirjoittanut horoskooppi- ja itsehoitoartikkeleita ammattimaisesti yli 20 vuoden ajan.
Vastaanota viikoittain sähköpostissasi horoskooppi ja uusia artikkeleitamme rakkaudesta, perheestä, työstä, unelmista ja muista uutisista. Emme lähetä roskapostia.
Löydä tulevaisuuden, salaiset persoonallisuusominaisuudet ja kuinka parantaa rakkautta, liiketoimintaa ja elämää yleensä