Syyt siihen, miksi avaruusolennot eivät ole vielä ottaneet meihin yhteyttä

Se on valtavasti paikkoja, joissa intergalaktinen juhla saattaa piileskellä!

Evoluutiobiologi Richard Dawkins kutsuu meitä miettimään: olisiko itsekkästä ajatella, että olemme yksin? Ehdottomasti! Mutta, miten voimme etsiä näitä hypoteettisia kosmisia naapureita?

Elämän etsiminen

Astronomit ovat päättäneet yksinkertaistaa etsintää keskittymällä siihen, mitä he kutsuvat "asuttavaksi vyöhykkeeksi". Tämä on kultainen paikka, jossa planeetan etäisyys sen tähdestä mahdollistaa nestemäisen veden olemassaolon.

NASA arvioi, että ainakin 300 miljoonaa tällaista planeettaa voisi olla elinkelpoisia. Kuvittele, kuinka monta juhlia voisimme pitää!

Mutta tässä on juju: olla asuttavalla vyöhykkeellä ei takaa, että siellä olisi vettä. Tähän mennessä tunnemme yli 5,500 eksoplaneettaa, mutta niiden ilmakehät ovat arvoitus. Esimerkiksi Venusilla on tiheä ja myrkyllinen ilmakehä, kun taas Mars on vaikuttanut menettäneen ilmakehänsä melkein täysin. Kuka haluaisi mennä asumaan sellaiseen paikkaan? Ei kukaan!

Lisäksi aurinkokunta ei ole yleisin. Punaiset kääpiötähdet, jotka ovat paljon pienempiä ja himmeämpiä kuin meidän Aurinkomme, ovat yleisimmät.

Entä jos elämä olisi jotain niin yksinkertaista kuin bakteereja, jotka imevät infrapunasäteilyä? Voisimme olla ympäröityinä pienillä purppuraisilla olennoilla, joita emme edes tunne. Se olisi todellakin odottamaton käänne!

Entä jos elämä ei tarvitse vettä?

Puhutaan elämänmuodoista, jotka haastavat odotuksemme. Saattaa olla olentoja, jotka eivät tarvitse vettä. Ajattele Titania, Saturnuksen kuuta, jolla on metaanijärviä ja -meriä.

Veden (no, metaanin) alla saattaa olla pieniä avaruusolentoja nauttimassa omasta elämänsä versiosta!

Nyt vaihdetaan aihetta. Elämä on yksi asia, mutta entä älykkyys? Tässä vaiheessa astuu kuvaan SETI-ohjelma, joka on etsinyt kehittyneiden sivilisaatioiden signaaleja jo vuosikymmeniä. Mutta missä ne ovat? Tunnettu Fermin paradoksi saa meidät kysymään: jos planeettoja on niin paljon, miksi emme ole saaneet selkeitä merkkejä elämästä?

Voitko kuvitella, että ne nukkuvat? Tai vielä pahempaa, että ne ovat nähneet meidät ja päättäneet laittaa "mykistys" lähetykseemme. Mikä röyhkeys!

Etäisyys ja teknologia

On tärkeää muistaa, että jos nämä sivilisaatiot tarkkailevat planeettaamme vaikkapa Andromedan galaksista, he näkevät, mitä täällä tapahtui 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Hei, pleistoseeni! Ja jos me havaitsemme radioaaltoja kaukaiselta sivilisaatiolta, ne ovat todennäköisesti kaikuja aikojen takaa. Se on kuin puhuisi hengelle!

Äläkä unohda teknologisia rajoitteitamme. Liikumme aurinkokunnassa kemiallisella tai sähköisellä propulsiojärjestelmällä. Voyager 1 -luotain on kauimpana oleva ihmisen tekemä esine, noin 24 000 miljoonan kilometrin päässä Maasta. Entä lähin tähti? Proxima Centauri, 40 biljoonan kilometrin päässä. Se on kävelyretki, jota edes paras navigointisovellus ei voisi laskea!

Lopulliset pohdinnat

Joten, olemmeko yksin? Ehkä emme. Mutta etsintä on valtava haaste. Ehkä olemme vain yhden löydön päässä muuttamassa ymmärrystämme universumista. Joten, kun jatkamme taivaan katsomista, pidetään mieli avoimena ja huumorintajumme mukana! Kuka tietää? Ehkä eräänä päivänä saamme viestin, joka sanoo: "Moi, Maa! Onko teillä wifi?!"

Entä sinä? Uskotko, että siellä on elämää? Jätä ajatuksesi kommentteihin!